Viha tunteena

Viha on yksi normaaliin elämään kuuluva tunne, aivan kuten ilo ja surukin. On tärkeää muistaa se, että jokaisella tunteella on tarkoitus ja jokainen tunne on tärkeä. Tunteet eivät ole negatiivisia tai positiivisia on vain erilaisia tunnetiloja.

Vihan tehtävä

Viha on hyvin voimakas tunne, joka auttaa meitä rohkeasti puolustamaan itseämme ja toisia.  Vihasta saa voimaa ja sisua jatkaa matkaa eteenpäin, periksi ei anneta ja hanskat eivät tipahda. Vihan avulla selviydymme, itsenäistymme, puolustamme rajojamme ja uskalletaan yrittää uudestaan, jos mokaamme. Viha parhaimmillaan näyttää meille omat rajamme.

Vihan tunteen syntyminen

Vihan tunne syntyy, kun emme tule nähdyksi ja kuulluksi ja meitä ei oteta vakavasti. Viha syntyy tyypillisesti jostain, mitä toinen on tehnyt, jättänyt tekemättä tai kun oikeuksiamme rikotaan ja rajojemme yli tullaan. Hylätyksi tuleminen ja porukan ulkopuolelle jättäminen aiheuttaa vihaa, esim. kaikenlainen kiusaaminen. Vihastuksissaan ei saa milloinkaan satuttaa ketään fyysisesti tai henkisesti. Muistisääntö: vihan tunne ja aggressiivinen käytös ovat eri asioita. Vaikka purkaisimmekin vihaa itsestämme ulos meidän ei tarvitse käyttäytyä ketään kohtaan aggressiivisesti.

Vihan yhdistäminen tuhoavaan agressiivisuuteen

On harmillista, että meidät on opetettu yhdistämään viha väkivaltaan ja silmittömään aggressiivisuuteen. Tuhoava aggressio ja väkivalta nousevat pelosta. Kun vihaa ilmennetään pelosta käsin, seuraukset voivat olla vahingollisia.

Oman vihan purkaminen rakentavalla tavalla

Omaa vihaa on tärkeä oppia tuntemaan ja purkamaan rakentavalla tavalla. Vihan fyysiset piirteet toimivat keho tasolla, vaikka emme sitä huomaankaan. Piilovihainen ihminen, joka ei ole yhteydessä omiin vihan tunteisiin, saattaa sairastaa erilaisia psykosomaattisia vaivoja. Viisas kehomme yrittää kertoa ”tunnen vihaa” mutta kehon viestit ohitetaan tai ei tunnisteta.

Miten viha saattaa ilmetä meissä

Viha voi ilmetä meissä joko lannistumisena tai passiivisuutena, jolloin vihan energia kääntyy sisään päin, eli itseemme. Tällöin tunne niellään ja jätetään ilmaisematta ja puhumatta, mikä voi myöhemmin johtaa esimerkiksi masennukseen tai ahdistukseen. Itseen kääntyvä viha voi ilmetä myös itsensä vahingoittamisella eli sisäisenä puheena, joka on mitätöivää, kriittistä itseinhoa. Viha voi ilmetä myös hyökkäävyytenä, jolloin vihan energia ryöppyää toisten päälle eli ulkoistamme sen itsestämme pois. Parhaimmillaan vihan ilmenee jämäkkyytenä, omia rajoja ja oikeuksia puolustavana, jolloin vihasta tulee itseään kohtaan myönteistä. Näin omatahto ja omavoima ovat tasapainossa ja vihan voima voi virrata vapaasti ja eikä jää kehoon pesimään aiheuttaen haitallista toimintaa.

Ehkäpä jo lapsuudessa opittua

Moni meistä on lapsuudessa oppinut, että vihaa ei ole sopiva ilmaista ja se on paras sulloa sisälle. Monen kokemus lapsuudessa oli, että on ”tuhmaa ja väärin” ilmaista vihaa. Tai jos vihaa on saanut ilmaista, niin harva on oppinut vihan tunteen säätelyä, rakentavalla tavalla. Aina voi uskaltaa lähteä kohtaamaan omia tunteita kun rupeaa ymmärtämään mitä minussa tapahtuu ja miksi.

”Vielä sinussa on paljon piilossa monta sivua, joita selata. Monta kerrosta, joita kuoria sivulauseita, ei aina suoria. Mä tahdon selvittää mikä tekee susta juuri sellaisen ainutkertaisen ihmisen hyvässä ja pahassa! Meistä kaikista löytyy monta maailmaa hyvässä ja pahassa, Meistä kaikista löytyy paljastettavaa hyvässä ja pahassa. Sielun mustelmia, jotka täytyy pois vain rakastaa että kaikki kauniit piirteet esiin tulla saa!”

-Yö Hyvässä ja pahassa sanat