Kahden kauppa: Miksi kuuntelu on parisuhteen suurin rakkausteko?
Puhuminen tekee oman kokemuksen näkyväksi. Kuunteleminen antaa sille tilaa. Parisuhteessa tarvitaan molempia.
”Meidän pitäisi puhua enemmän.” Monessa parisuhteessa tämä lause on tuttu. Silti puhuminen ei aina tuo lähemmäs. Keskustelu voi päätyä puolustautumiseen, syyttelyyn tai hiljaisuuteen. Lopulta kumpikin miettii, miksi toinen ei ymmärrä.
Joskus sanoja on paljon, mutta tilaa toisen kokemukselle vähän. Toinen kertoo väsymyksestään. Toinen alkaa luetella kaikkea, mitä on itse tehnyt. Toinen kaipaa läheisyyttä. Toinen kuulee moitteen siitä, ettei kelpaa. Molemmat yrittävät kertoa jotakin tärkeää. Kumpikaan ei oikein tule kuulluksi.
Puhumisen ja kuuntelun perustaidot alkavat siitä, että pysähdymme huomaamaan, mitä itse yritämme sanoa ja mitä toisessa oikeastaan kuulemme.
Ennen sanoja: mitä minussa tapahtuu?
Vaikeassa hetkessä ensimmäinen lause ei aina kerro siitä, mikä meihin syvimmin osui. ”Sä olet aina puhelimella.” Lauseen takana saattaa olla yksinäisyyttä, ikävää tai epävarmuutta: ”Olen odottanut koko päivän yhteistä hetkeä. Nyt tuntuu, etten ole sinulle tärkeä.”
Kun oma tunne jää tunnistamatta, se voi tulla ulos moitteena. Silloin kumppani alkaa helposti puolustaa puhelimen käyttöään, vaikka oikeastaan kaipaisimme hänen huomiotaan.
Ennen puhumista voi auttaa pieni pysähdys:
- Mitä tilanteessa tapahtui?
- Mitä tunsin?
- Mitä tulkitsin toisen toiminnasta?
- Mitä tarvitsen tai toivon juuri nyt?
Kaikkea ei tarvitse osata nimetä täydellisesti. Jo lause ”Minua ärsyttää, mutta taidan olla myös pettynyt” voi avata keskustelua.
Puhu niin, että toinen ymmärtää, mistä on kyse
Kumppani ei voi tietää kaikkea, mitä mielessämme tapahtuu. Pitkä yhteinen historiakaan ei tee toisesta ajatustenlukijaa. Siksi puhumisen perustaito on oman kokemuksen sanoittaminen mahdollisimman konkreettisesti.
Vertaa näitä:
- ”Sä et koskaan kuuntele mua.”
- ”Kun kerroin työpäivästäni ja jatkoit samalla puhelimen katsomista, minulle tuli olo, ettei asiani kiinnosta. Voisitko laittaa puhelimen hetkeksi pois?”
Jälkimmäisessä toinen saa tietää, mitä tapahtui, miltä se tuntui ja mitä häneltä toivotaan. Siihen on helpompi vastata kuin väitteeseen siitä, millainen kumppani hän on. Myös minä-muotoinen lause voi sisältää syytöksen. ”Minusta tuntuu, että olet itsekäs” kertoo arviosta, jonka teemme toisesta. ”Minua harmittaa, että suunnitelmani jäi taas sivuun” tuo näkyviin oman kokemuksemme.
Selkeä puhe auttaa toista ymmärtämään. Se ei kuitenkaan takaa, että hän reagoi heti toivomallamme tavalla. Keskusteluun tarvitaan myös vastaanottaja.
Kuunteletko ymmärtääksesi vai vastataksesi?
Toisen puhuessa mielessä voi alkaa nopeasti oma keskustelu:
- Ei se noin mennyt.
- Entä kaikki se, mitä minä teen?
- Nyt minun täytyy selittää.
Silloin huomio siirtyy kumppanin kokemuksesta oman kannan puolustamiseen. Kuulemme ehkä sanat, mutta niiden merkitys jää tavoittamatta. Kuunteleminen vaatii hetkeksi oman puheenvuoron odottamista. Se tarkoittaa uteliaisuutta: Millaista tämä tilanne oli sinulle? Jos kumppani sanoo jääneensä yksin arjen kanssa, voit kysyä: ”Missä tilanteissa olet kokenut sen kaikkein voimakkaimmin?”
Tai tarkistaa: ”Ymmärsinkö oikein, että sinua kuormittaa tekemisen lisäksi se, että sinun pitää huomata ja muistaa kaikki?” Tällainen vastaus kertoo, että yrität tavoittaa hänen kokemuksensa. Oma näkökulmasi mahtuu keskusteluun sen jälkeenkin.
Kuulluksi tuleminen ei edellytä samaa mieltä olemista
Tämä on yksi kuuntelemisen vaikeimmista kohdista. Jos sanon ”Ymmärrän, että sinuun sattui”, myönnänkö samalla olevani väärässä kaikessa? Jos kuuntelen toisen pettymystä, menetänkö oikeuden kertoa omasta kokemuksestani? Toisen tunteen tunnistaminen ei ratkaise sitä, kumman muistikuva tapahtumista on tarkempi. Voitte muistaa tilanteen eri tavoin ja silti yrittää ymmärtää toisianne. ”Muistan tuon illan vähän eri tavalla. Kuulen kuitenkin, että koit minun jättäneen sinut yksin.” Myös tarkoituksen ja vaikutuksen välille voi jäädä ero: ”Yritin antaa sinulle omaa rauhaa. Nyt ymmärrän, että sinä koit sen vetäytymisenä.” Tämä avaa mahdollisuuden tutkia väärinkäsitystä. Muuten keskustelu voi juuttua siihen, kumpi saa määritellä, mitä toinen sai tuntea.
Kysy ennen kuin ryhdyt korjaamaan
Kun rakas ihminen kertoo vaikeasta asiasta, haluamme usein auttaa heti.
- ”Sano sille suoraan.”
- ”Älä mieti sitä enää.”
- ”Sinun pitäisi vain levätä.”
Neuvo voi olla käyttökelpoinen, mutta sen ajoitus voi mennä ohi. Toinen saattaa vielä yrittää saada sanoiksi, miten raskas hänen päivänsä oli. Silloin auttaa yksinkertainen kysymys: ”Haluatko, että kuuntelen, vai mietitäänkö yhdessä, mitä voisit tehdä?” Kuunteleminen voi tuntua pieneltä teolta, koska siinä ei välttämättä ratkaista mitään näkyvää. Silti sillä voi olla suuri merkitys. Toinen saa hetken kantaa kokemustaan yhdessä jonkun kanssa.
Huomaa, mitä kumppanin sanat herättävät sinussa
Kuunteleminen vaikeutuu erityisesti silloin, kun kuulemme toisen puheessa arvostelua itseämme kohtaan. Kumppani sanoo: ”Kaipaan enemmän yhteistä aikaa.” Omassa mielessä lause voi muuttua muotoon: ”En koskaan riitä sinulle.” Silloin saatamme puolustautua, ärähtää tai vetäytyä. Kumppani puolestaan kokee, ettei hänen kaipuulleen ole tilaa, ja yrittää saada viestinsä perille entistä voimakkaammin. Tämän kohdan huomaaminen voi muuttaa keskustelun suuntaa: ”Huomaan, että alan puolustautua. Kuulin puheesi niin, etten tee mielestäsi mitään oikein. Tarkoititko sitä, vai kaipaatko minulta jotakin tiettyä?” Oma tulkinta tulee näkyväksi ja toinen saa mahdollisuuden tarkentaa viestiään.
Tauko tarvitsee lupauksen palaamisesta
Joskus olo on niin kiihtynyt, että kuunteleminen ei juuri sillä hetkellä onnistu. Ääni nousee, sanat kovenevat tai mieli menee tyhjäksi. Silloin tauko voi auttaa. Sen rinnalle tarvitaan kuitenkin tieto siitä, milloin asiaan palataan. ”Haluan selvittää tämän, mutta tarvitsen hetken rauhoittumiseen. Jatketaanko puolen tunnin päästä?” Sovittu paluu tekee tauosta ennakoitavan. Aihetta ei tarvitse ratkaista väkisin kuumimmassa hetkessä, eikä toisen tarvitse jäädä arvaamaan, käsitelläänkö sitä enää koskaan.
Kokeilkaa yhtä asiaa kerrallaan
Valitkaa harjoitteluun pieni arkinen tilanne. Kumpikin saa vuorollaan puhua ja kuunnella.
1. Puhuja kertoo omasta kokemuksestaan. ”Kun eilen aloit kertoa omasta päivästäsi kesken minun juttuni, minulle tuli olo, että jäin kesken. Toivon, että saan kertoa ajatukseni loppuun.”
2. Kuuntelija kertoo, mitä ymmärsi. ”Sinua harmitti, että keskeytin. Olisit kaivannut, että kuuntelen loppuun ennen omaa asiaani. Ymmärsinkö oikein?”
3. Puhuja saa tarkentaa. Tässä vaiheessa kuuntelijan tehtävä on vielä ymmärtää. Selityksille ja omalle näkökulmalle tulee oma vuoro.
4. Vaihtakaa rooleja ja sopikaa yksi pieni teko. Esimerkiksi: ”Kun toinen kertoo päivästään, kysyn vielä yhden kysymyksen ennen kuin siirryn omaan asiaani.” Harjoituksen tarkoitus on auttaa kumpaakin kokemaan, että omalle äänelle on tilaa.
Kuuntelu kuuluu molemmille
Parisuhteen vuorovaikutus ei voi jäädä yhden ihmisen tehtäväksi. Molemmat tarvitsevat mahdollisuuden puhua, tulla kuulluiksi ja vaikuttaa yhteiseen arkeen. Kuunteleminen ei myöskään velvoita suostumaan kaikkeen. Voit ymmärtää toisen toiveen ja pitää silti oman rajasi: ”Ymmärrän, että haluaisit lähteä yhdessä. Minä tarvitsen tänään lepoa ja jään kotiin.” Jos keskusteluun liittyy pelkoa, uhkailua tai nöyryyttämistä, tilannetta ei pidä käsitellä vain yhteisenä kuunteluharjoituksena. Turvallisuus ja vastuu loukkaavasta toiminnasta tulevat ensin.
Rakkaus näkyy siinä, miten otamme toisemme vastaan
Kuuntelua voi kutsua yhdeksi parisuhteen suurimmista rakkausteoista, koska siinä annamme toiselle jotakin arvokasta: huomiomme ja halumme ymmärtää. Aina emme onnistu. Keskeytämme, tulkitsemme väärin ja puolustaudumme liian nopeasti. Silloinkin voimme palata: ”Äsken aloin selittää ennen kuin olin kuunnellut. Kerro uudelleen. Haluan ymmärtää.” Yhteys voi vahvistua juuri tällaisessa pienessä hetkessä. Kun toinen huomaa, että hänen kokemuksellaan on sinulle väliä.
Milloin viimeksi kysyit kumppaniltasi: ”Mitä toivoisit minun ymmärtävän tästä?” — ja annoit hänelle aikaa vastata?
Ruohtula Terapia – Pohjalta on paras ponnistaa.
