Kun seksistä tulee rakkauden mittari, molemmat voivat alkaa tuntea itsensä riittämättömiksi.
Seksin määrä parisuhteessa voi muuttua jatkuvaksi riidanaiheeksi, vaikka ristiriidan taustalla olisi paljon muutakin kuin seksi.
”Meillä ei ole tarpeeksi seksiä.”
”Aina sinä olet vailla.”
”Et sinä enää edes halua minua.”
”Eikö mikään muu läheisyys riitä?”
Kuulostaako tutulta?
Parisuhteessa voidaan riidellä vuosia siitä, kuinka usein seksiä pitäisi olla. Toinen haluaa enemmän, toinen vähemmän. Molemmat kokevat, ettei toinen ymmärrä.
Mutta entä jos riidan ydin ei olekaan seksin määrä?
Entä jos kyse on siitä, mitä seksi kummallekin merkitsee?
Seksistä voi tulla rakkauden mittari
Toiselle seksi on tapa kokea olevansa rakastettu, haluttu ja tärkeä. Seksuaalinen läheisyys vahvistaa tunnetta siitä, että puoliso haluaa juuri minut.
Kun toinen ei halua seksiä, se voi tuntua henkilökohtaiselta torjunnalta.
Mieleen alkaa nousta ajatuksia:
Enkö minä enää kelpaa?
Eikö hän pidä minua viehättävänä?
Onko hänellä joku toinen?
Rakastaako hän minua enää?
Vähitellen seksin määrästä voi tulla mittari, jolla ihminen arvioi omaa arvoaan ja parisuhteensa turvallisuutta.
Mutta seksuaalinen halu ei ole sama asia kuin rakkaus. Eikä seksin puuttuminen automaattisesti tarkoita rakkauden puuttumista.
Entä se, joka ei halua?
Harvemmin pysähdytään miettimään, mitä vähemmän seksiä haluava kokee.
Hän saattaa rakastaa puolisoaan, kaivata läheisyyttä ja viihtyä tämän seurassa. Silti seksuaalista halua ei synny samalla tavalla tai yhtä usein.
Taustalla voi olla stressiä, väsymystä, kuormitusta, kehollisia muutoksia, parisuhteen ristiriitoja tai yksinkertaisesti erilainen seksuaalisen halun rytmi.
Kun toinen alkaa jatkuvasti kysyä, miksi seksiä ei ole, läheisyydestä voi tulla suoritus.
Halauskaan ei ehkä enää tunnu pelkältä halaukselta, jos mielessä käy ajatus: Johtaako tämä taas siihen, että minulta odotetaan seksiä?
Silloin ihminen voi alkaa vältellä myös sellaista läheisyyttä, jota oikeasti kaipaisi.
Seksiä ei voi vaatia toiselta rakkauden todisteeksi. Eikä omaa haluttomuuttaan tarvitse puolustella loputtomasti.
Näin syntyy parisuhteen kielteinen kehä
Toinen kokee torjutuksi tulemista ja alkaa hakea enemmän seksuaalista läheisyyttä.
Toinen kokee painetta ja alkaa vetäytyä.
Mitä enemmän toinen yrittää saada läheisyyttä, sitä enemmän toinen saattaa etääntyä.
Ja mitä enemmän toinen etääntyy, sitä voimakkaammaksi ensimmäisen kokemus torjutuksi tulemisesta kasvaa.
Lopulta molemmat kärsivät.
Toinen ajattelee: Minua ei haluta.
Toinen ajattelee: Minä en kelpaa tällaisena.
Kumpikin alkaa suojata itseään omalla tavallaan. Toinen yrittää päästä lähemmäksi, toinen ottaa etäisyyttä.
Ongelmaksi ei muodostu pelkästään erilainen seksuaalinen halu, vaan tapa, jolla erilaisuuteen reagoidaan.
Mitä sinä oikeastaan kaipaat?
Jos seksin määrästä riidellään jatkuvasti, kannattaa hetkeksi unohtaa kysymys siitä, kuinka usein seksiä pitäisi olla.
Sen sijaan voi pysähtyä kysymään itseltään:
Mitä seksi minulle merkitsee?
Mitä tunnen, kun puolisoni ei halua seksiä?
Tulkitsenko hänen haluttomuutensa merkiksi siitä, etten kelpaa?
Osaanko osoittaa ja vastaanottaa läheisyyttä ilman seksiä?
Miten oma toimintani vaikuttaa puolisoni haluun tai haluttomuuteen?
Ja jos olet se, joka haluaa vähemmän:
Mitä minussa tapahtuu, kun puolisoni tekee aloitteen?
Koenko läheisyyden mahdollisuutena vai odotuksena?
Olenko alkanut vältellä läheisyyttä, koska pelkään sen johtavan seksiin?
Tiedänkö itse, millaisissa tilanteissa haluni herää?
Pystynkö kertomaan puolisolleni omasta kokemuksestani ilman syyllisyyttä?
Näiden kysymysten tarkoitus ei ole etsiä syyllistä. Tarkoitus on ymmärtää, mitä itsessä tapahtuu ja miten oma toiminta vaikuttaa parisuhteeseen.
Seksin määrä ei kerro parisuhteen laatua
Ei ole olemassa yhtä oikeaa määrää seksiä, joka tekisi parisuhteesta hyvän.
Joillekin pareille seksi on tärkeä ja usein toistuva tapa kokea yhteyttä. Toisille harvempi seksuaalinen läheisyys tuntuu molemmista hyvältä.
Ongelma ei välttämättä ole halujen erilaisuus, vaan se, ettei erilaisuudesta osata puhua ilman syyllistämistä, painostamista tai torjutuksi tulemisen kokemusta.
Parisuhteessa molempien tarpeilla on merkitystä. Mutta kummallakaan ei ole velvollisuutta harrastaa seksiä vastoin omaa tahtoaan.
Läheisyys tarvitsee tilaa, jossa molemmat saavat haluta, olla haluamatta ja tulla silti kohdatuiksi.
Ehkä kysymys ei olekaan siitä, kuinka usein seksiä on
Vaan siitä, mitä tapahtuu sinun sisälläsi silloin, kun toinen haluaa eri tavalla kuin sinä.
Koetko olevasi torjuttu? Riittämätön? Painostettu? Yksin?
Ja ennen kaikkea: mitä teet näille tunteille?
Alatko vaatia, syyttää, vetäytyä, puolustautua vai pystytkö kertomaan, mitä oikeasti koet?
Seksistä riiteleminen ei välttämättä lopu sillä, että seksiä on enemmän. Joskus muutos alkaa siitä, että molemmat tulevat ymmärretyiksi myös silloin, kun halut eivät kohtaa.
Ruohtula Terapia – Pohjalta on paras ponnistaa.
