Minä olen!
Olen Minna Ruohtula, ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti. En päätynyt mielenterveysalalle siksi, että elämä olisi ollut aina helppoa. Päinvastoin. Oma elämänhistoriani, kokemani vaikeudet ja niistä selviytyminen ovat olleet merkittävä osa sitä, miksi halusin lähteä auttamaan muita ihmisiä.
Kiinnostukseni ihmisen mieleen, käyttäytymiseen ja elämän vaikeuksiin ei ole syntynyt pelkästään koulutuksen tai työn kautta. Se on syntynyt myös omasta elämästäni.
Ehkä juuri siksi minua kiinnostaa ihmisessä erityisesti yksi asia: miten vaikeuksien keskellä voi oppia ymmärtämään itseään ja löytää uuden suunnan?
Elämä opettaa asioita, joita ei voi oppia pelkästään kirjoista
Jokaisella meistä on oma elämänhistoriansa. Kokemuksia, onnistumisia, pettymyksiä, menetyksiä ja hetkiä, jolloin elämä ei ole mennyt niin kuin olisimme toivoneet. Myös minun elämässäni on ollut vaikeuksia. Niiden kautta olen joutunut kohtaamaan omia ajatuksiani, uskomuksiani ja tapojani suhtautua itseeni ja muihin.
Olen oppinut, ettei vaikeuksista selviytyminen tarkoita sitä, että kaikki mennyt pitäisi unohtaa tai että kaikesta pitäisi löytää jotakin hyvää. Joskus elämä satuttaa. Joskus ihminen tekee virheitä. Joskus omat valinnat vievät väärään suuntaan. Mutta menneisyys ei välttämättä määrää sitä, millaiseksi tulevaisuus muodostuu.
Emme aina voi vaikuttaa siihen, mitä meille tapahtuu, mutta voimme vähitellen oppia tunnistamaan, mihin voimme itse vaikuttaa. Tämä ajatus on yksi oman elämäni tärkeimmistä oivalluksista.
Ratkaisukeskeinen lyhytterapia muutti myös omaa ajatteluani
Ratkaisukeskeisen lyhytterapian koulutus oli minulle paljon muutakin kuin uuden ammatin opiskelua.
Se sai minut katsomaan itseäni uudella tavalla. Aloin pysähtyä kysymään itseltäni:
- Mitä minä oikeastaan ajattelen itsestäni?
- Millaisia uskomuksia kannan mukanani?
- Miten omat asenteeni ja arvoni näkyvät käyttäytymisessäni?
- Mitä minä omalla toiminnallani vahvistan – itsessäni ja ympärilläni?
Ja ehkä tärkeimpänä: Olenko valmis tarkastelemaan myös niitä puolia itsessäni, joita en haluaisi nähdä?
Oivalsin, ettei henkilökohtainen kasvu tarkoita pelkästään myönteistä ajattelua. Se tarkoittaa myös rohkeutta olla rehellinen itselleen. On uskallettava huomata omat toimintatavat, ottaa vastuuta omista valinnoista ja joskus myöntää, että oma tapa ajatella tai toimia ei olekaan ollut kovin rakentava.
Se ei ole aina mukavaa. Mutta juuri siitä muutos voi alkaa.
En enää halua käyttää energiaani syyllisten etsimiseen
Yksi merkittävimmistä muutoksista omassa ajattelussani on ollut suhtautumiseni virheisiin ja epäonnistumisiin. Aikaisemmin saatoin jäädä pohtimaan, kuka teki väärin, miksi näin tapahtui tai miksi jokin asia ei onnistunut. Nykyään pyrin suuntaamaan huomioni enemmän siihen, mitä tilanteelle voisi tehdä. Se ei tarkoita, etteikö vastuulla olisi merkitystä. Päinvastoin.
Vastuun ottaminen on tärkeää, mutta jatkuva syyllistäminen harvoin auttaa löytämään ratkaisuja.
Olen opetellut kysymään itseltäni:
- Mitä tästä voin oppia?
- Mitä voisin tehdä seuraavalla kerralla toisin?
- Mikä tässä tilanteessa on minun vastuullani?
- Mihin voin vaikuttaa juuri nyt?
Virhe ei tee ihmisestä epäonnistunutta. Se voi olla mahdollisuus oppia jotakin itsestään.
Minulle tämä on tarkoittanut myös armollisuuden opettelua. Voin tunnistaa oman virheeni ilman, että minun tarvitsee määritellä koko itseäni sen kautta.
Näkökulman vaihtaminen on ollut yksi tärkeimmistä taidoistani
Olen oppinut, että oma näkökulma ei ole aina koko totuus. Me ihmiset katsomme maailmaa oman historiamme, kokemustemme, tunteidemme ja uskomustemme kautta. Se, minkä minä näen yhdessä tilanteessa, voi näyttää toiselle aivan erilaiselta.
Aikaisemmin saatoin pitää omaa tulkintaani itsestään selvänä. Nykyään yritän pysähtyä pohtimaan, voisiko asiaa katsoa myös toisesta suunnasta.
- Entä jos olen ymmärtänyt tilanteen väärin?
- Entä jos toisen käyttäytymisen taustalla on jotakin, mitä en tiedä?
- Entä jos oma reaktioni kertoo myös minusta eikä pelkästään toisesta ihmisestä?
Näkökulman vaihtaminen ei tarkoita sitä, että kaikesta pitäisi olla samaa mieltä tai että huonoa kohtelua pitäisi hyväksyä. Se tarkoittaa kykyä nähdä muitakin mahdollisuuksia kuin oma ensimmäinen tulkinta.
Tämä taito on tuonut elämääni joustavuutta, auttanut ihmissuhteissa ja opettanut suhtautumaan vaikeisiin tilanteisiin uudella tavalla. Kun opin katsomaan asioita eri näkökulmista, minun ei enää tarvitse olla omien ajatusteni vanki.
Terapeuttina en ajattele olevani valmis ihminen
En usko, että terapeutin pitäisi olla ihminen, joka on ratkaissut kaikki oman elämänsä ongelmat. Enkä usko, että sellaisia ihmisiä on olemassakaan. Minäkin opettelen edelleen. Opettelen tunnistamaan omia reaktioitani, tarkastelemaan ajatteluani ja toimimaan toisinaan toisin kuin ennen.
Olen huomannut, että omien toimintatapojen muuttaminen vaatii aikaa, toistoa ja joskus myös epäonnistumisia. Siksi en ajattele, että terapia olisi paikka, jossa joku toinen kertoo, miten sinun pitäisi elää. Minulle terapia on ennen kaikkea paikka, jossa ihminen saa pysähtyä oman elämänsä äärelle.
- Tutkia sitä, mitä hänessä tapahtuu.
- Ymmärtää, miksi hän toimii niin kuin toimii.
- Ja löytää mahdollisuuksia tehdä asioita uudella tavalla.
Terapeuttina tehtäväni ei ole tehdä päätöksiä asiakkaan puolesta, vaan auttaa häntä löytämään omat vastauksensa.
Jokaisessa ihmisessä on enemmän kuin se, mitä päällepäin näkyy
Minua on aina kiinnostanut se, mitä ihmisen käyttäytymisen takana on.
- Miksi joku vetäytyy, kun häneen sattuu?
- Miksi toinen hyökkää, vaikka todellisuudessa pelkää?
- Miksi joku yrittää miellyttää kaikkia muita mutta unohtaa itsensä?
- Miksi ihminen saattaa toistaa samoja toimintatapoja, vaikka ne tuottavat hänelle kärsimystä?
Uskon, että käyttäytymisemme taustalla on usein paljon sellaista, mitä emme ole vielä itse ymmärtäneet. Opittuja selviytymiskeinoja, vanhoja kokemuksia, pelkoja, tarpeita ja uskomuksia. Siksi en halua nähdä ihmistä vain hänen ongelmiensa tai käyttäytymisensä kautta.Haluan ymmärtää, millainen tarina niiden takana on.
Ihminen on aina enemmän kuin vaikeutensa, virheensä tai menneisyytensä.
Pohjalta on paras ponnistaa
Ruohtula Terapian ajatus Pohjalta on paras ponnistaa ei tarkoita sitä, että ihmisen pitäisi käydä pohjalla kasvaakseen tai muuttuakseen. Se tarkoittaa minulle sitä, ettei vaikeakaan elämäntilanne sulje pois uuden suunnan mahdollisuutta.
- Joskus muutos alkaa siitä, että ihminen huomaa olevansa väsynyt vanhaan tapaansa elää.
- Joskus siitä, että hän uskaltaa kysyä itseltään ensimmäistä kertaa, mitä oikeastaan haluaa.
- Ja joskus siitä, että hän ymmärtää, ettei hänen tarvitse jatkaa samalla tavalla vain siksi, että hän on aina ennenkin tehnyt niin.
Minulle ratkaisukeskeinen lyhytterapia on ennen kaikkea mahdollisuuksien näkemistä – kuitenkaan vähättelemättä sitä, mikä elämässä on vaikeaa. En voi luvata kenellekään helppoa tietä tai valmiita vastauksia. Mutta uskon, että itseään voi oppia ymmärtämään paremmin ja että pienilläkin muutoksilla voi olla suuri merkitys.
Sinun ei tarvitse olla valmis aloittaaksesi muutoksen. Eikä minunkaan tarvitse olla valmis ihmisenä voidakseni kulkea hetken rinnallasi.
Minna Ruohtula
Ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti
Mielenterveys- ja päihdetyöhön suuntautunut lähihoitaja
Ruohtula Terapia – Pohjalta on paras ponnistaa.
