Mitä minulle tapahtuu? – Kun vanha tapa elää ei enää tunnu omalta
”Tuntuu kuin tulisin hulluksi.” Tämä on lause, jonka kuulen toisinaan terapiavastaanotollani. Ihminen saattaa olla tilanteessa, jossa mikään ei tunnu enää entiseltä. Asiat, joita on pitänyt itsestäänselvyyksinä, alkavat herättää kysymyksiä. Oma elämä, ihmissuhteet, työ ja jopa käsitys itsestä voivat tuntua vierailta.
- Miksi minä suostun tähän?
- Miksi en uskalla sanoa, mitä oikeasti ajattelen?
- Miksi yritän jatkuvasti olla sellainen kuin muut odottavat?
Ja ehkä kaikkein vaikein kysymys: Miksi elän tavalla, joka ei enää tunnu omaltani?
Kun tällaisia kysymyksiä alkaa nousta mieleen, olo voi olla hämmentynyt, ahdistunut ja turvaton. Mutta mitä ihmisessä oikeastaan tapahtuu silloin, kun vanhat toimintamallit eivät enää tunnu toimivan?
Kun alat nähdä omat toimintamallisi
Meistä jokainen oppii elämänsä aikana erilaisia tapoja selviytyä.
- Joku oppii miellyttämään muita.
- Toinen oppii olemaan vahva eikä näytä heikkouttaan.
- Kolmas oppii vaikenemaan, jotta riitoja ei syntyisi.
- Neljäs yrittää hallita kaikkea, koska epävarmuus tuntuu liian pelottavalta.
Nämä toimintamallit eivät yleensä synny tyhjästä. Ne ovat voineet auttaa meitä selviytymään vaikeista tilanteista, säilyttämään ihmissuhteita tai kokemaan olomme turvallisemmaksi. Mutta se, mikä joskus auttoi selviytymään, voi myöhemmin alkaa rajoittaa elämää.
- Saatat huomata sanovasi kyllä, vaikka haluaisit sanoa ei.
- Saatat vaieta, vaikka sisälläsi kiehuu.
- Saatat kantaa muiden vastuuta ja ihmetellä, miksi olet jatkuvasti väsynyt.
- Vaikeinta ei aina ole huomata, mitä muut tekevät meille. Joskus vaikeinta on huomata, mitä olemme itse oppineet tekemään itsellemme.
Sisäinen ristiriita – kun ajatukset, tunteet ja teot kulkevat eri suuntiin
Kuvittele ihminen, joka on koko elämänsä yrittänyt olla kiltti, joustava ja ymmärtäväinen.
- Hän ei halua tuottaa pettymystä.
- Hän välttelee ristiriitoja.
- Hän ajattelee muiden tarpeita ennen omiaan.
Ulospäin kaikki voi näyttää hyvältä. Mutta sisällä alkaa kasvaa tyytymättömyys, ärtymys ja väsymys.
Hän saattaa ajatella:
- Minun pitäisi jaksaa.
- En saa olla itsekäs.
- Mitä muut ajattelevat, jos sanon vastaan?
- Miksi minä olen aina se, joka joustaa?
Samalla jokin sisällä sanoo: Nyt riittää. Tässä syntyy sisäinen ristiriita. Yksi osa ihmisestä haluaa jatkaa tutulla tavalla, koska se tuntuu turvalliselta. Toinen osa kaipaa muutosta, vapautta ja mahdollisuutta olla oma itsensä. Eikä kumpikaan puoli välttämättä anna helposti periksi. Siksi muutos voi tuntua niin vaikealta.
Miksi muutos tuntuu joskus pahemmalta kuin vanhassa pysyminen?
Vaikka vanha toimintatapa aiheuttaisi kärsimystä, se on ainakin tuttu.
- Tiedät, mitä tapahtuu, kun miellytät muita.
- Tiedät, mitä tapahtuu, kun vaikenet.
- Tiedät, miten vältät ristiriidan.
Mutta mitä tapahtuu, jos alatkin toimia toisin?
- Entä jos toinen pettyy?
- Entä jos joku suuttuu?
- Entä jos sinua ei enää hyväksytä?
Mieli saattaa tulkita muutoksen uhaksi, vaikka muutos olisi oman hyvinvoinnin kannalta tarpeellinen.
Silloin pelko ei välttämättä tarkoita, että olet tekemässä väärää päätöstä. Se voi tarkoittaa, että olet tekemässä jotakin, mikä ei vielä tunnu tutulta. Kaikki muutokset eivät kuitenkaan ole oikeita vain siksi, että ne tuntuvat vaikeilta. Siksi omia tunteita, tarpeita ja elämäntilannetta kannattaa tarkastella rauhassa ennen suuria päätöksiä.
Minä tiedän, miltä sisäinen kamppailu voi tuntua
En kirjoita tästä pelkästään terapeutin näkökulmasta. Kirjoitan myös ihmisenä, joka on joutunut kohtaamaan omia toimintamallejaan, uskomuksiaan ja pelkojaan. Olen itse elänyt vaiheita, joissa olen joutunut kysymään, miksi ajattelen niin kuin ajattelen ja miksi reagoin tietyllä tavalla. Miksi minun on joskus ollut vaikea sanoa ääneen, mitä oikeasti ajattelen? Miksi olen mukautunut tilanteisiin, vaikka jokin sisälläni on tuntunut väärältä? Miksi olen antanut muiden odotusten vaikuttaa omiin valintoihini?
Nämä kysymykset eivät ole olleet helppoja. Välillä sisäinen kamppailu on tuntunut pieneltä pyörremyrskyltä, joka on kasvanut valtavaksi hurrikaaniksi. Mutta vähitellen olen oppinut jotakin tärkeää. Minun ei tarvitse uskoa jokaista ajatustani. Minun ei tarvitse toimia jokaisen pelkoni mukaan. Eikä minun tarvitse jatkaa vanhaa toimintatapaa vain siksi, että olen aina tehnyt niin.
Olen opetellut pysähtymään, tarkastelemaan itseäni ja ottamaan vastuuta omista valinnoistani. Se ei tarkoita, että olisin valmis. En ole. Opin edelleen itsestäni, omista reaktioistani ja tavoistani kohdata muita ihmisiä. Ja juuri siinä on mielestäni henkilökohtaisen kasvun tärkein ajatus. Itsensä ymmärtäminen ei ole projekti, joka tulee joskus valmiiksi.
Eheytyminen ei ole kaunis ja suoraviivainen matka
Joskus henkilökohtaisesta kasvusta puhutaan kuin se olisi rauhallinen matka kohti parempaa versiota itsestä. Todellisuudessa se voi olla kaikkea muuta.
- Se voi tarkoittaa pettymyksen kohtaamista.
- Surua siitä, mitä on jäänyt saamatta.
- Vihaa siitä, mitä on joutunut sietämään.
- Häpeää omista valinnoista.
- Tai pelkoa siitä, mitä tapahtuu, jos alkaa elää toisin.
Eheytyminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pitäisi repiä itsensä auki tai kohdata kaikki vaikeat kokemukset kerralla. Joskus tärkeintä on opetella suhtautumaan itseensä vähemmän ankarasti. Joskus on tarpeen pysähtyä ja antaa omille tunteille tilaa. Joskus taas on aika tehdä jotakin konkreettisesti toisin.
Muutos ei ole pelkkää ymmärtämistä. Se on myös uudenlaisen toiminnan harjoittelua.
Kun ymmärrys alkaa näkyä omissa teoissa
Voit ymmärtää, että miellytät muita, koska pelkäät heidän pettymystään. Mutta jos jatkat aina sanomista kyllä, vaikka haluaisit sanoa ei, mikään ei välttämättä muutu. Voit ymmärtää, että välttelet ristiriitoja, koska olet oppinut pelkäämään niitä. Mutta jos et koskaan harjoittele kertomaan omista tarpeistasi, vanha toimintamalli jatkuu. Siksi tarvitaan molempia.
- Ensin ymmärrystä siitä, mitä itsessä tapahtuu ja miksi.
- Sen jälkeen pieniä tekoja, jotka vievät kohti oman näköistä elämää.
Se voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että sanot ensimmäistä kertaa:
- ”Minä tarvitsen aikaa miettiä tätä.”
- ”En ole tästä samaa mieltä.”
- ”Tämä ei tunnu minusta hyvältä.”
- ”En pysty ottamaan tätä vastuuta.”
Nämä eivät välttämättä kuulosta suurilta asioilta. Mutta ihmiselle, joka on tottunut vaikenemaan ja mukautumaan, ne voivat olla valtavia muutoksia.
Oman itsensä löytäminen ei tarkoita muiden hylkäämistä
Kun ihminen alkaa tunnistaa omia tarpeitaan ja asettaa rajojaan, ympäristö ei aina reagoi siihen myönteisesti. Toiset ovat ehkä tottuneet siihen, että joustat.
- Että suostut.
- Että hoidat.
- Että et sano vastaan.
Kun toimintatapasi muuttuu, myös ihmissuhteiden totuttu tasapaino voi muuttua. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki ihmissuhteet pitäisi katkaista tai että muiden mielipiteillä ei olisi enää merkitystä. Oman näköinen elämä ei tarkoita itsekkyyttä. Se tarkoittaa sitä, että opit huomioimaan myös itsesi. Voit välittää toisista ihmisistä ilman, että hylkäät jatkuvasti omat tarpeesi.
Pysähdy hetkeksi – mitä sinussa on muuttumassa?
Jos tunnistat itsesi tästä tekstistä, pysähdy pohtimaan seuraavia kysymyksiä:
- Missä tilanteissa huomaan toimivani vastoin omia tarpeitani?
- Mitä pelkään tapahtuvan, jos alan toimia toisin?
- Milloin olen oppinut, että minun pitää miellyttää, pärjätä tai vaieta?
- Mitä vanha toimintatapani on yrittänyt suojella?
- Mitä se maksaa minulle nykyisessä elämässäni?
Mikä olisi yksi pieni teko, jolla voisin alkaa toimia enemmän omien arvojeni mukaisesti? Älä kiirehdi vastausten kanssa. Tarkoitus ei ole arvostella itseäsi siitä, mitä olet tehnyt. Tarkoitus on alkaa ymmärtää itseäsi.
Joskus uusi suunta alkaa siitä, ettei vanha enää tunnu oikealta
Kaikki elämän muutokset eivät ala suuresta oivalluksesta. Joskus ne alkavat väsymyksestä. Joskus pettymyksestä. Joskus siitä, että huomaat sanovasi itsellesi: En halua enää jatkaa näin.
Se voi olla alku sille, että alat tarkastella omia ajatuksiasi, tunteitasi, tarpeitasi ja valintojasi uudella tavalla. Sinun ei tarvitse muuttaa koko elämääsi kerralla. Riittää, että alat tunnistaa, mikä sinulle on tärkeää ja millaiset teot vievät sinua sitä kohti. Jos oma olo tuntuu pelottavalta, sekavalta tai hallitsemattomalta, sitä ei tarvitse selvittää yksin. Ammattilaisen kanssa voi rauhassa tutkia, mistä kokemuksessa on kyse ja millaista tukea tarvitset.
Ruohtula Terapia – Pohjalta on paras ponnistaa.
Joskus juuri siitä kohdasta, jossa vanha tapa elää ei enää tunnu omalta, voi alkaa uuden suunnan etsiminen.
