”Tuntuu kuin tulisin hulluksi.”
Tämä lause toistuu usein vastaanotollani. Se ei ole merkki siitä, että ihminen olisi rikki – vaan siitä, että hän alkaa herätä.
Vanha elämä alkaa rakoilla. Uskomukset, roolit ja kulissit alkavat hajota. Se tekee kipeää, koska totuus murtaa illuusion. Herääminen ei ole harmoninen hetki kynttilänvalossa – vaan sisäinen maanjäristys, joka ravistelee ytimiä myöten.
Moni herää siihen, ettei enää jaksa miellyttää, suorittaa tai selitellä asioita positiivisen kautta. Sisimmässä kuuluu ääni, joka sanoo: ”Nyt riittää.”
Minä tiedän, miltä se tuntuu – en kirjoista, vaan omasta elämästäni. Olen itse käynyt läpi sen hetken, kun kaikki tuttu hajosi. Kun en voinut enää piilottaa todellista itseäni. Siitä alkoi vapautuminen.
Tänään kuljen muiden rinnalla siinä samassa kohdassa. Siellä, missä sattuu. Siellä, mistä voi alkaa uusi voima.